Rakas päiväkirja,
Tämän forwardin pää on aivan sekaisin ja samalla niin tyhjä. Aloitanpa koko tarinan alusta. Bussilastillinen aivan uskomattoman upeita naisia lähti tänä aamuna klo 6.45 Harjun kupeesta kohti Helsinkiä ja ensimmäistä finaaliottelua. Jännitys oli havaittavissa kehossa ja ajatuksissa jo menomatkalla. Pieni aamupalapasteija olisi jännityksestä huolimatta mahtunut mahaan. Ravintotarkkailijamme ei kuitenkaan sallinut pasteijoita forwardeille siitä huolimatta, että kylkiluut paistoivat näkyvästi jopa vaatteiden läpi ja housut löpöttivät jalassa. Onneksi omat eväät pelastivat nälkäkuolemalta.
Myllypuron kentällä alkulämmittely loi hyvää taistelutunnelmaa joukkueeseen. Mutaa sekä suussa että paidassa. Tässä vaiheessa jo pasteijatkin unohtuivat. Ajatuksissa oli vain tuleva taistelu ja vastustaja. Jännitys laukesi alkuvihellykseen ja siitä alkoi huima ottelu.
Peli oli todella tiukkaa vääntöä. Muistikuvat pelistä ovat kovin hataria, mutta mieleen jäi tekemisen meininki. Omasta mielestäni olen ollut mukana joka ikisessä tilanteessa. Luultavasti totuus ei ole aivan muistikuvien mittainen, mutta tämä forwardi sai kyllä painaa menemään sydämensä kyllyydestä. Muistan kentältä äärettömän hyvän joukkuehengen ja rauhallisuuden. Lukemattomat scrumit työllistivät forwardeja ja välillä meinasi kärsivällisyyskin loppua, mutta aina oli oman joukkueen pelaaja paikalla rauhoittamassa ilmapiiriä. Tilanteesta toiseen edettiin joukkueena. Välillä meinasi usko omiin voimiin loppua ja kun tuomarin pilli soi loppuvihellyksen merkiksi kaikki jännitys ja keskittyminen purkautui itkuna. Voitto maistui hyvälle, mutta entistä maukkaammaksi sen teki kova työ, jota sen eteen tehtiin. Ensimmäinen finaaliottelu oli luultavasti yksi laadukkaimmista naisten peleistä, mitä suomessa on pelattu.
Vaikka peli pelattiin ja voitto tuli, oli kotimatkalla jo mielessä viikon päästä edessä oleva taistelu. JRC:n bussi pysähtyi vielä ennen Jyväskylää ruokatauolle ja kaikki saivat syödä mitä halusivat! Huikea lopetus huikealle päivälle. Mutta tarinahan ei pääty tähän....